”Hei.”

Miltä tuntuu, kun tuttu ihminen tervehtii kylänraitilla? Entä kun kaupan kassajonossa tai lenkkipolulla vastaan tulee joku, jota et tunne, mutta joka hymyilee ja sanoo hei? Vaikka kohtaamisen kestää vain muutaman sekuntin, voi se kuitenkin muuttaa kokemusta omasta ympäristöstä: täällä minut huomataan ja näiden ihmisten kanssa jaan tämän paikan. Yhteisöllisyys voi sanana kuulostaa hieman suureelliselta ja abstraktilta. Todellisuudessa se rakentuu kuitenkin hyvin arkisista asioista: tervehtimisestä, kuulumisten kysymisestä, oven pitämisestä auki ja siitä, että pysähdymme hetkeksi huomaamaan toisen.

Kaikkien ei tarvitse olla mukana toiminnassa

Yhteisöllisyys yhdistetään helposti aktiiviseen tekemiseen, kuten kyläyhdistyksen talkoisiin, tapahtumiin, yhdistyksen hallitukseen tai johonkin muuhun yhteiseen toimintaan osallistumiseen. Niillä toki on tärkeä paikkansa, mutta yhteisöllisyys ei voi rakentua vain niiden varaan, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia. Kaikki eivät halua järjestää tapahtumia, osallistua kokouksiin tai lähteä mukaan yhdistystoimintaan, silti jokainen voi olla osa yhteisöä.

Joskus osallisuuden ensimmäinen askel on paljon pienempi: tunne siitä, että minut huomataan ja että minulle voi sanoa hei.

Myös osallistumista koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset haluavat vaikuttaa ja osallistua, mutta osallistumisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja sopia omaan arkeen.

Ehkä sama pätee yhteisöllisyyteen. Kaiken ei tarvitse alkaa suuresta sitoutumisesta, pelkkä tervehtiminen on hyvä alku.

Mitä jos tervehtiminen tarttuisi?

Yksinkertainen pinssi kätkee taakseen jalon ajatuksen, joka antaa luvan pysähtyä kohtaamiseen. Samalla me toivomme sen olevan muistutus meille kaikille siitä, että yhteisöllisyyttä voi rakentaa ja tehdä todeksi aivan arkisissa kohtaamisissa. Maaseudulla tähän on erityisen hyvät lähtökohdat. Kylillä ihmiset kohtaavat luonnostaan: kaupassa, koulun pihalla, tapahtumissa, harrastuksissa, työmatkalla ja lenkkipolulla. Monilla on myös yhteistä historiaa ja tuttuja paikkoja, jotka yhdistävät sukupolvia.

Heippa-pinssin tarkoituksena ei ole tehdä tervehtimisestä mitään sääntöä tai suorittamista. Kaikkina päivinä ei huvita jutella, eikä jokainen kohtaaminen tarvitse keskustelua. Ajatus on yksinkertaisempi: tehdään tilaa kohtaamisille silloin, kun se tuntuu luontevalta. Voit tervehtiä naapuria, jonka kanssa et ole aiemmin vaihtanut sanaakaan. Voit kysyä uudelta kyläläiseltä, miten hän on viihtynyt. Voit jäädä hetkeksi juttelemaan kaupan pihalla. Tai voit vain sanoa hei ihmiselle, joka kävelee vastaan.

Yksi tervehdys ei tietenkään ratkaise yhteisöllisyyden haasteita. Mutta yhteisöllisyys koostuu juuri tällaisista pienistä hetkistä. Ihmisten välille syntyvistä yhteyksistä, luottamuksesta ja kokemuksesta, että kuuluu johonkin. Yksinkertaisella tervehtimisellä voi olla yllättävän suuri viesti: Samalta kylältähän tässä ollaan.

Tule mukaan

Heippa-pinssiä voi käyttää kuka tahansa, joka haluaa olla mukana tekemässä arjen kohtaamisista vähän helpompia. Katsotaan, mitä siitä seuraa.

Jos haluat jakaa oman Heippa-pinssihetkesi somessa, käytä tunnisteita #heippapinssi #kyrönmaa #samaltakylältä #yhteisöllisyys #yhyres ja tägää @leaderyhyres.

Haluatko Heippa-pinssit oman yhdistyksesi, kuntasi tai yhteisösi käyttöön? Laita meille viestiä!

Heippa! 👋

—

Heippa-pinssi kampanja on osa OSUVA – Nuorten Osallisuus ja Vaikuttaminen sekä KÄY – Kyrönmaan Älykkäät Yrittäjyyskylät -hanketta.