Läheltä liidaa
25.1.2012
Työ maaseudun hyväksi jatkuu kuntarajoista riippumatta
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosten spekuloinnin varjoon jäi uutinen, joka oli pieni Suomelle, mutta merkittävä niin Kyrönmaalle kuin Vaasallekin. Vähänkyrön ja Vaasan valtuustot hyväksyivät lopullisesti kuntaliitoksen.
Meiltä YHYRES-ihmisiltä on itse kultakin kyselty, onko liitos kuolemansuudelma paikallisen Leader-toimintaryhmän, YHYRES-kehittämisyhdistyksen toiminnalle. Vastaus on ei. Kuolemansuudelma ei myöskään ole hallituksen karttaharjoituksessa esitetty Isonkyrön liittäminen Seinäjokeen, ja siitä seuraava YHYRES ry:n alueen repeäminen kahteen maakuntaan. Kunta-, seutukunta- tai edes maakuntarajat eivät määrää paikallisten Leader-ryhmien rajoja. Kuolemaksi on vain se, jos alueemme asukkaat menettävät innostuksensa omatoimiseen elinympäristönsä parantamiseen.
Vaasan ja Vähänkyrön liitossopimuksessa todetaan yksiselitteisesti, että YHYRES-kehittämisyhdistyksen toimintaa jatketaan ja tuetaan. On luonnollista, että vähäkyröläiset haluavat pitää kiinni YHYRES ry:stä, koska yhdistys on osoittanut merkityksensä paikallisen maaseudun kehittäjänä kuluneina 12 toimintavuotenaan. Edes vauraan Vaasan ei kannata ylenkatsoa niitä rahoja, joita nykyisen Vähänkyrön, tulevan Vaasan suurimman maaseutualueen kehittämiseen on saatavissa Leader-toiminnasta.
Nähtäväksi jää, huomaako Vaasa käyttää etsikkoaikansa maaseutualueidensa hyvinvoinnin turvaamiseen Seinäjokea paremmin, eli turvaako se Vähänkyrön kehittymisen. Sillä, miten mallikelpoisesti maaseutua kehitetään, on suuri merkitys Vaasan ympäristökuntien liitoshalukkuuteen, mikäli nykyhallituksen karttaharjoituksen toteuttaminen tosissaan alkaa.
Leader on hyvä työkalu maaseudun elinvoiman kehittämiseen asukkaiden omasta lähtökohdasta. Vaikka kunnan nimi vaihtuu, ihmiset pysyvät ja tarvitsevat palveluja ja yhteisöllisyyttä niin kuin tähänkin asti. Kolmannen sektorin toimijana paikallinen Leader-ryhmä voi osaltaan palvelusopimusten välittäjänä olla turvaamassa maaseudun palveluja.
EU:n tulevaa ohjelmakautta 2014 - 2020 valmisteltaessa mietitään valtakunnallisesti kansalaisten suoran vaikuttamisen mahdollisuuksia lisäävän Leader-toiminnan levittämistä myös kaupunkialueille. Tätä ei voida tehdä Euroopan Unionin maaseuturahaston varoilla, jotka rahaston sääntöjen mukaan täytyy kohdistaa maaseudun kehittämiseen. Kaupunki-Leaderin kohdennettavaksi voisikin ohjata EU:n aluekehitys- ja sosiaalirahaston tukia.
Olisiko julkisten ja yksityisten tahojen aihetta näin viimeisenä vuotena ennen Vaasan ja Vähänkyrön yhdistymistä suunnitella yhdessä tulevaa maaseutu- ja ehkä myös Leader-strategiaa vuosille 2014 - 2020? Meillä YHYRES-kehittämisyhdistyksessä asia on tänä vuonna joka tapauksessa esillä, kun ryhdymme tosissamme suunnittelemaan Kyrönmaa-strategiaa tulevalle ohjelmakaudelle. Olemme mielellämme mukana myös uuden Vaasan maaseudun kehittämisen suunnittelussa.
14.12.2011
Joulun odotusta
Kuluva syksy on ollut lämmin. Huomaan odottavani lunta, vaikka sitä parina viime vuonna tuntui olevan jopa liiankin kanssa. Valkoinen joulu on toiveena meillä monella. Lumi on tärkeä osa joulun tunnelmaa tuikkujen, lyhtyjen ja valojen kanssa. Aikuisiälläkin on ollut mukava nauttia lumesta ja pistäytyä ystävien kanssa vaikka pulkkamäessä.
Tärkeintä minulle on joulutunnelma. Sen saavat aikaan esimerkiksi joulukonsertti, jouluvalmistelut ja lahjahankinnat. Ystäviä on mukava tavata joulun aikaan ja keittää vaikka kattilallinen riisipuuroa ja luumukiisseliä tai juoda glögit. Aion tehdä itse kaikki joululaatikot, ja harmaasuolattu kinkku on joulupöytämme ehdoton kunkku. Pakkasessa odottavat myös lampaan rosvopaisti ja hirvenliha, joita on mukava lisätä joulupöytään. Nyt on vielä aikaa tutkia ohjeita ja kokeilla jotain uutta joulupöytään. Tänä vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan moni tilaa joululahjat netistä. Itse tosin kuulun niihin, jotka tykkäävät käydä hypistelemässä tuotteita ja keräämässä ideoita myös liikkeistä.
Mieheni kanssa haemme joulukuusen omasta metsästä ja pihan tuija saa valkoisen ledivalon ylleen. Yhdessäolo, hyvä ruoka ja juoma sekä hiljentyminen kuuluvat omaan jouluun. Jouluperinteet ovat vuosien varrella hieman vaihdelleet. Välillä on ollut mukava käydä Suomen Lapissa joulunvietossa. Joulu on kuitenkin aina vietetty kotimaassa, niin tänäkin vuonna, vaikka pistäydymmekin ensin Egyptissä lämmittelemässä.
Matkan jälkeen on ihana hiljentyä joulun viettoon ja alkaa suunnitella uutta vuotta. Uusi vuosi tuo mukanaan ainakin kesällä valmistuvan uuden kodin. Moni muu asia on vielä tässä vaiheessa arvoitus, hyvä niin. Sitä on vuosien saatossa oppinut, että elämää voi ja pitää suunnitella, mutta kuitenkaan ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Minua odottavat uudet haasteet työelämässä, joten kiitos yhteistyökumppaneille kuluneista kuukausista. Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää joulun aikaa! Tehkää oman näköinen joulu, sillä jouluna meillä jokaisella tulee olla mahdollisuus kerätä voimia ja viettää aikaa rakkaiden parissa.
-Tuija Hirvelä
23.11.2011
Hidasta elämää?
Nykyään on trendikästä elää hidasta elämää – syödä slow foodia ja toteuttaa cittaslow-tyylillä elämää muuallakin kuin Kristiinankaupungissa. Käsityöt ovat in, metsän antimet pop ja luomuruoka hottia.
Toisaalta elämän kiireisyys ja hektisyys haastavat moniajotoiminnolla varustetun moniosaajankin. On kiire toteuttaa tätä hidasta elämää. Viikonloppu - jota myös loputtoman fyysisen työn täyteiseksi ajanjaksoksi voisi kutsua - on täynnä tekemistä, jos vaan ennättää kaikkeen revetä. Kotityöt kuuluvat kaikkien elämään, mutta mitä niiden lisäksi kuuluu tähän hitaan elämän arkeen ja juhlaan?
Metsään meneminen on yksi hitaan elämän toteuttamistapa. Metsä pursuilee hyviä, flavonoidipitoisia kotimaisia marjoja ja herkullisia sieniä. Niitähän ei voi sinne jättää, ne on kerättävä pois ja säilöttävä talvea varten. Hiki päässä täysiä sankoja kantaessa ajattelee entisaikojen metsästäjä-keräilijäkansoja ja tuntee alkukantaista tyytyväisyyttä saaliiseensa. Suurin ongelma lienee, kumpi on mukavampaa: kerätä sieniä ja marjoja, vai käyttää niitä ruoanlaittoon talven mittaan.
Toinen hidastamisen tapa ovat käsityöt. Illan hämärtyessä, lapsen vihdoin nukahdettua, voi kaivautua sohvan nurkkaan katsomaan suosikkisarjoja ja neulomaan trendikkäästi itselleen pipoa tai lapselle villasukkia. Taas nousevat hikikarpalot otsalle kavennusten ja kantapään silmukoiden kanssa tuskaillessa. Lopputulos ei aina onnistu kuten Stömsössä, mutta onneksi trendikästä on myös niin kutsuttu vahva käsityön leima.
Hitaaseen elämään kuuluvat myös herkulliset itse tehdyt ruuat, joita haudutellaan uunissa tuntikaupalla ja nautitaan kiireettä hyvän punaviinin kera. Aterian kasvikset ja vihannekset tulevat omasta (tai anopin) maasta ja kasvihuoneesta, sienet metsästä, liha miehen metsästämästä hirvestä tai lähialueen sikalasta. Maito haetaan naapurikylän tilalta, saahan siitä niin hyvää vaniljakastiketta puutarhasta kerätyistä omenista tehdyn paistoksen seuraksi! Käytännössä kiireetön ruuanlaitto ja syöminen ovat vielä vain kaukaista unelmaa reilun vuoden ikäisen lapsen vanhempana, mutta ajatus kiireettömyydestä on tärkein.
Hankalinta hitaan elämän toteuttamisessa lienee kuitenkin hetkeen tarttuminen, eläminen tässä päivässä ja nauttiminen tästä hetkestä. Vuosikausia ”sitku”-elämää eläneenä joutuu oikein komentamaan itseään ajattelemaan enemmän ”nytky”-mallilla. Aikoinaan opiskelijaelämän arjessa köyhäillessä ”sitku”- elämä antoi uskoa ja toivoa tulevaisuudesta. Nykyäänhän köyhäilykin on trendikästä; terveisiä vain kaikille laihialaisille! ”Nytky”-elämässäni lapsi tuntuu kasvavan ja kehittyvän huimaa vauhtia, vaikka itse en vanhene lainkaan. Päivät pyyhältävät ohi sellaista vauhtia, että taas ollaan pian joulussa, vaikka vastahan sitä juhannusta juhlittiin. Toiveissa olisi, että aika kultaa mukavat muistot ja multaa ne vähemmän mukavat.
Kyrönmaalla hitaan elämän eläminen luonnistuu helposti ja on luontevaa. Se on se perinteinen elämän malli, jota on noudatettu iät ja ajat aina 90-luvulle ja vahvaan kaupungistumiseen saakka. Itse muistan kultaisella 80-luvulla eläneeni maalla vielä vahvassa omavaraistaloudessa, koska kauppaan oli 30 kilometriä matkaa, eikä kauppa-autokaan käynyt kuin kerran viikossa. Kulutusjuhlien jälkeen on omavaraistalous löydetty uudelleen ja vihdoin taas arvostetaan itse tekemistä, lähialueen ruokaa ja tästä hetkestä nauttimista.
-Kati Vaissalo
28.10.2011
Kreikan tukipaketti ja moraali
Hanketoiminnan rasittavin osa on jatkuva viranomaisten tarkastuksille ja mahdollisille sanktioille, kuten takaisinperinnälle ja muille vastaaville rankaisuluonteisille toimille alttiina oleminen. Tilanne on liiankin tuttu myös maanviljelijöille.
Pahin peikko hanketoiminnassa on niin kutsuttu kolmen prosentin sääntö. Tuo sääntö tarkoittaa sitä, että jos hankkeen maksatushakemuksessa on hyväksymättömiä kustannuksia yli kolme prosenttia kaikista kustannuksista, ei sen mukaan ainoastaan jätetä maksamatta hyväksymättömiä kustannuksia, vaan lisäksi vähennetään hyväksyttävistä kustannuksista prosentuaalisesti ylityksen verran. Tämä tehdään sakonomaisena rangaistuksena. Lähtökohtana ja perusteena ajatellaan hakijan yrittävän aina ensisijaisesti huijata. Suomalaisesta tämä tuntuu käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Asuin joskus vuonna kivi ja keppi puoli vuotta Kreikassa. Tämän perusteella voin kertoa, että kreikkalaiset ovat varsin luovaa kansaa. Jopa niin luovaa, että lait ja säädökset ovat lähinnä ohjeellisia, jos päämäärä on hyvä ja puhdas. Päämääränä taas mikään ei ole niin hyvä ja puhdas kuin oman perheen ja suvun taloudellinen hyvinvointi.
Tätä hienoa luovuutta esitti Kreikan hallitus euroalueeseen pyrkimisessään. Talouden tunnusluvuthan ovat vain numeroita, joita sitä paitsi eivät edes keksineet muinaiset kreikkalaiset, vaan jotkut arabibarbaarit. Näin ollen kreikkalaisilla oli, ei vain oikeus, vaan suoranainen velvollisuus korjata ne kreikkalaiseen muotoon. Eihän se kreikkalaisten syy ole, jos muut EU-maat eivät halua ymmärtää lukuja samoin kuin he länsimaisen sivistyksen kehdossa olevat.
Viimeksi aamun uutisissa Ranskan presidentin suulla todettiin, että Kreikan ottaminen euroon oli virhe, ja että maa pääsi mukaan väärentämällä talouden tunnuslukuja. Tässä vaiheessa köyhän yhdistyksen edustaja, hanketarkastusten ja sanktionpelon kumaraan painama, tunsi jo vähän sääliä kreikkalaisparkoja kohtaan. Nyt alkaisivat takaisinperinnät ja kolmen prosentin sakot purra. Sääli vaihtui kuitenkin hyvin nopeasti katkeruudeksi. Sen sijaan, että Kreikkaa rangaistaisiin vaikkapa poistamalla se rahaliitosta, sille luvataan puolet veloista anteeksi, Kreikan pankeille 30 miljardia pankkitukea lisää ja muita tukitoimia. Eurooppalainen veronmaksaja maksaa, ja kreikkalainen valmistelee seuraavaa huijausta.
Sanotaan, että sivistysvaltion tuntee siitä, että se kohtelee tasapuolisesti kaikkia ja pitää erityisesti huolen heikoimmistaan. EU toimii vastoin näitä periaatteita. Se palkitsee rikollisen huijarimaan ja ahdistelee pieniä, usein lähes varattomia yhdistyksiä ja tukien varaan ahdistettuja maanviljelijöitä. Tämä johtaa väkisinkin ajatteluun, jossa yhteisten sääntöjen noudattaminen ei ole oleellista, vaan oman edun ajamiseksi huijauksen on oltava riittävän iso, ettei siitä voida rangaista.
Toivon todella, että EU:n päättäjät tajuavat mitä ovat menneet tekemään. Lähes kaikki maailmanvallat, viimeksi Neuvostoliitto, ovat kestäneet ulkoiset viholliset, mutta ovat lopulta sortuneet oman sisäisen moraalinsa pettämiseen. Euroopan Unioni on nyt vakaasti päättänyt lähteä murtamaan kansalaisten moraalia. Sen tien päässä ei odota mikään muu kuin perikato ennemmin tai myöhemmin. Mutta lopputulos on varma.
6.10.2011
Onni löytyy arkisista asioista
Asuin 15 vuotta pääkaupunkiseudulla Helsingissä ja Espoossa, ja muutin vuosi sitten takaisin Pohjanmaalle. Vuoden asumisen jälkeen voin sanoa, että olen sopeutunut taas hyvin rakkaaseen kotikaupunkiini Vaasaan.
Yksi päivä tulin miettineeksi, miten sinne ruuhka-Suomeen oikein päädyin. Kyllähän siinä oli nuoruuden intoa; olin juuri valmistumassa yliopistosta ja Etelä-Suomesta tuli haastattelukutsuja ja työtarjouksia. IT-ala vei mukanaan vuosiksi, ja kokemus oli hieno. Kaiken tämän jälkeen kuitenkin näen uusin silmin Pohjanmaan ja sen, mitä täällä on paremmin.
Ruuhkat
Pääkaupunkiseudulla moni istuu työmatkoillaan ainakin tunnin autossaan aamuin illoin. Toista se on täällä Pohjanmaalla. Olen töissä Kyrönmaalla, työmatkani on 35 kilometriä ja 70 kilometrin tuntinopeudella työmatka taittuu puolessa tunnissa – ei paha ollenkaan.
Pääkaupunkiseudulla jouduin pelailemaan töihin menon ja lähdön ajalla. Koska suurin osa ihmisistä menee töihin kello 8 ja lähtee kello 16, myöhästin itse lähtöäni aamulla puolella tunnilla ja lähdin kotiin vasta kello 17 jälkeen. Silti monesti, kun maanantaiaamuisin ajoin myyntipalaveriin Turun tietä Helsingin keskustan suuntaan Leppävaaraan, mietin, ehdinkö 45 minuutissa tuon 16 kilometrin matkan.
Viimeisen vuoden tein myyntityötä kentällä ja tapaamisia oli neljä päivässä. Työajoa oli kuukaudessa 5 000 kilometriä, ja päivät venyivät usein 12 tunnin pituisiksi. Välillä muistelen niitä pakkasaamuja, kun käynnistin firman dieseliä kello 5 aamulla. Länsiväylä oli usein niin tukossa, että länsimetron rakentaminen olisi todellakin pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Iltapäiväruuhkassa kehä kolmosella idästä länteen meni helposti tunti.
Täällä Kyrönmaalla voi sanoa, että meillä on ruuhka, jos risteyksessä on neljä autoa. Vaasassakin pääsee lähes aina ajamaan auton oven eteen, oli sitten menossa kauppaan, pankkiin, postiin tai ravintolaan. Helsingin parkkihalleissa ei välillä meinannut muistaa, missä lohkossa auto on. Matka kellarista maanpinnalle vaati muutaman käytävän ja hissimatkan. Positiivista on, että Kampin autohallissa soitetaan linnunlaulua kaiuttimista. Tosin täällä Pohjanmaalla sitä voi kuunnella ihan omalla takapihalla.
Kalenterit
Pääkaupunkiseudulla on turha yrittää sopia tapaamista alle kuukauden sisään, oli kyse sitten työtapaamisesta tai ystävän moikkaamisesta. Kannattaa siis täyttää omakin kalenteri ainakin puoli vuotta eteenpäin, niin varmistaa, että työjutut etenevät ja ehtii nähdä ystäviäkin.
Pohjanmaalla aikaa tuntuu olevan ihan eri tavalla. Vaikka ystäväni ovat haastavissa töissä ja heillä on perhettä ja harrastuksia, silti heillä on aikaa tavata viikottain tai lyhyelläkin varoitusajalla. Kahvitreffejä ei tarvitse varata kuukautta aiemmin, vaan voi soittaa ex tempore, että mitäs jos tulisin käymään.
Asuminen
Haaveilin pääkaupunkiseudulla omasta talosta, mutta tonttipula ja hinnat veivät pohjaa suunnitelmilta, ja kodikseni tuli paritalo Espoossa. Kyrönmaalla talot ja tontit ovat isoja, monella on pihassa oma kasvimaakin. Vaasassakin on hyviä uusia asuinalueita, kuten Purola ja Böle. Myös vuokratontteja on hyvin saatavilla. Näillä seuduilla talo on monelle perheelle saavutettavissa oleva unelma. Itse odotan innoissani uutta kotiani, kesäkuussa Vaasan Böleen valmistuvaa uudiskohdetta, jossa Kivihaan palvelut ovat alle kahden kilometrin päässä ja keskustaankin on vain kolme kilometriä.
Lähiruoka
Kyrönmaalla on paljon viljelyksessä olevaa maata, maito- ja karjatiloja ja metsästysseuroja. On hienoa, kun miesystäväni vanhempien kautta saamme tällä viikolla hirvenlihaa. Olemme myös saaneet leipäjuustoa ja maitoa, josta olemme itse paistaneet uunijuustoa. Itse tehtyjä hillojakin olemme saaneet: puolukkaa, mansikkaa, lakkaa, päärynää, omenaa, karviaista ja mustaviinimarjaa.
Pääkaupunkiseudulla tällaisia ruokia joutui metsästämään Stockmannin herkusta, jossa ei sielläkään voinut välttyä ruuhkilta. Tarjonta oli toki hyvä ja eksoottisten maiden antimiakin oli saatavilla, maistoinpa kerran jopa antilooppia. Hintaa viikonlopun ruokakassille tuleekin sitten melkoisesti.
Työpaikat ja elinkustannukset
Pohjanmaalla on tällä hetkellä maan alhaisin työttömyysprosentti. Uusia yrityksiä syntyy, ja yrittäjähenki on korkealla. Kansainväliset yritykset kuten ABB, Vacon ja Wärtsilä, pitävät Vaasaa hyvänä toimipaikkana. Energinen Vaasa -hanke vahvistaa Vaasan imagoa uusien energiamuotojen tuottajana. Osaavaa työvoimaa valmistuu niin yliopistosta kuin ammattikorkeakoulustakin. Palkkataso Pohjanmaalla on toki usein alhaisempi kuin pääkaupunkiseudulla, mutta niin ovat elinkustannuksetkin.
Aikaa elämälle
Tuntuu, että Pohjanmaalla minulle jää enemmän aikaa harrastuksiin ja ystäville. Tuntuu myös, että täällä ystäväni vaikuttavat onnellisilta.
Toisaalta ei täältä mikään ole kaukana. Esimerkiksi Vaasan lentokentältä on suoria lentoja jo moneen suuntaan ja meno on kaukana Helsinki-Vantaan jonoista. On mukava käydä etelässä silloin tällöin tapaamassa ystäviä, ostoksilla ja konserteissa – poimimassa marjat päältä – ja palata sitten arkeen, jossa kaikki sujuu mutkattomammin ja helpommin. Ja ilman ruuhkia.
Monesti se onni löytyy juuri näistä ihan arkisista asioista!
-Tuija Hirvelä
17.8.2011
Talohaaveiden perässä Kyrönmaalle
Väljemmän asumisen mahdollisuudet ja lapsen isovanhempien läheisyys houkuttelivat meidät hylkäämään kerrostalokaksiomme Tampereella ja muuttamaan synnyinseudulleni Pohjanmaalle. Muuttavaan perheeseemme kuuluivat itseni lisäksi savolainen mieheni, synnyttyään Aamulehdessä paljasjalkaiseksi tamperelaiseksi julistettu poikani ja vatsan asukkaana vielä oleileva toinen lapsemme.
Suunnitelmamme oli yksinkertainen: asumme vuokrarivarissa hetken, kunnes löydämme unelmiemme kodin. Kun asuimme vielä Pirkanmaalla, katselin haikein mielin myynnissä olevia, edullisia ja idyllisiä pohjalaistaloja. Tuntui, että Pohjanmaalla kaikki menee kuin Strömsössä ja kaikki asuvat sellaisessa ihanassa talossa kuin Strömsössä.
Olin ajatellut, että kaikki Kyrönmaan kunnat tietenkin haluavat lapsiperheen asukkaaksi. Meidän tarvitsee vain ilmoittaa, että haloo, nyt olemme täällä. Oli heinäkuu, kun Tampereen kotimme meni kaupaksi ja tarvitsimme kattoa pään päälle. Kaikki kunnat olivat kiinni ja kesälaitumilla. Pitkien soittokierrosten jälkeen onnistuin kuitenkin saamaan selville, ettei mistään kunnasta löydy meille kolmiota, eikä kaksioon muuttaminen pian nelihenkisenä perheenä tuntunut järkevältä.
Ja missä olivat ne ihanat puutalot, kun niitä kaipasimme? Vaikutti siltä, myyntiin tulee vain liian suuria, liian huonokuntoisia, liian syrjäisiä tai väärällä vuosikymmenellä rakennettuja (mikään 1970-2000-luvuilla rakennettu ei kelvannut). On myönnettävä, että noin 15 vuotta kaupunkiasumista on saanut aikaan sen, että aina kun katovalot loppuivat, alkoi hirvittää. Samaan aikaan televisiossa alkoi pyöriä uusintana Homeloukku-sarja, joka nosti pelon siitä, että kiireessä ostamme jonkun mädän kodin, josta emme edes pidä. Niinpä aloimme tilata taloesitteitä.
Pohdimme, että astmaatikkopojan perheelle uusi talo on varmempi vaihtoehto kuin vanha itiöpesäke. Avaimet käteen -vaihtoehto sopii meille rakentamisinnottomille parhaiten. Kyllä on rakentaminen nykyään helppoa! Sitä vain selaa esitettä, tilaa talon ja joku tulee ja tekee sen. Lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin, että homma ei menekään niin, että viikon päästä tilauksen täyttämisestä meille ojennetaan käteen avaimet taloon, jossa jo kahvinkeitin porisee. Talon rakentaminen, jos sitä edes haluamme, ei siis sekään ratkaissut akuuttia asunto-ongelmaamme.
Niin kävi, että haaveet punaisesta talosta ja perunamaasta törmäsivät todellisuuden kanssa. Myönnetään, että omilla epärealistisilla ajatuksilla oli vaikutuksensa asiaan. Päädyimme ostamaan asunnon ihan uudesta rivitalosta läheltä Laihian keskustaa ja olemme turvaratkaisuumme tyytyväisiä. Se Oikea talo odottaa meitä jossain, mutta katsotaan nyt ensin, miten pohjalais-savolais-tamperelainen joukkomme sopeutuu seudulle ja seutu meihin.
Kaiken lopuksi on kerrottava, että emme suinkaan ole tätä etsintäaikaa joutuneet asumaan Kyrönjoen sillan alla. Olemme nauttineet täysihoidosta vanhempieni talossa Isossakyrössä. Joten mikäs meillä on ollut etsiessä ja haaveillessa!
-Sinikka Torssonen
28.7.2011
Eroon lomastressistä
Vaikka maaseudun kehittäminen Leader-toiminnalla on jatkuvaa toimintaa, täytyy kehittämisyhdistyksen toiminnanjohtajankin välillä ladata akkujaan leipätyöstä lomailemalla. Miten maaseudun kehittäjä selviää lomastressistä, tuosta globalisaation ajan Suomen suurimmasta uhasta heti Kiina-ilmiön jälkeen?
Tänä kesänä aloitin lomani juhannukselta. Mikäpä olisi sen parempi ajankohta, päivä pisimmillään ja luonto kukkeimmillaan. Kaikki keräilytaloutta harrastaneiden esi-isiemme suunnistuskykyä koskevat epäilykset, jotka talven kylmimpinä ja pimeimpinä hetkinä vaivaavat, olivat poispyyhittyjä.
Keräily-yhteiskunnan kansantaloudellisen merkityksen vähenemisestä on niin vähän aikaa, että lomalla olo on vielä nykyihmisellekin vaikeaa. Se on jopa niin vaikeaa, että lomaa varten tarvitaan oma asiantuntijansa, lomiin erikoistunut työpsykologi.
Itse päätin kokeilla yhtä monista loma- tai siis työpsykologin neuvoista. Loma pitää kuulemma aloittaa lomamatkalla. Tämä sen takia, että ennen kaikkia loman ajaksi suunniteltuja töitä kotona, mökillä tms., on hyvä tuntea päässeensä lomalle, jolloin ko. töistä aiheutuva paine ei aiheuta lomastressiä, joka puolestaan saattaa olla jopa vaarallisempi kuin työstressi, joka puolestaan aiheutuu ansiotyöstä.
Siispä poikien kanssa junaan kohti pääkaupungin satamaa ja viettämään yötöntä yötä turhalle, saastuttavalle, ilmastonmuutosta edistävälle mutta muuten viihtyisälle risteilyalukselle, joka rennosti lupasi meille vielä päivän Tukholmassa. Pojat tässä yhteydessä ei tarkoita epämääräistä keski-ikäistä äijäporukkaa, joka pitää yllä nuorekkuuttaan kutsumalla toisiaan pojiksi, vaan oikeita teini-ikäisiä poikia, rintaperillisiäni.
Stressinpoistomatka alkoi sujuvasti hikoilemalla kuumassa junassa, joka kaikkien yllätykseksi oli vain muutaman minuutin myöhässä. Asiasta virisikin hämmentynyt puheensorina koko vaunuun, jopa täysin toisilleen vieraat ihmiset jaksoivat päivitellä tätä poikkeuksellista täsmällisyyttä.
Helsingin paahtavassa auringonpaisteessa suoritetun katumaratonin päätteeksi pääsimme terminaaliin jonoon, jonka alkupään sijainnin määrittämiseen olisi tarvittu kiikari, jos ei heti observatorion kaukoputkea.
Kaikki päättyy aikanaan, niin myös jonotuksemme. Pääsimme sisään mahtavaan risteilyalukseen, löysimmepä jopa hyttimme pienen hissin odottelun ja etsiskelyn jälkeen. Kaikki tämä oli jo aiheuttanut janon, jota sammuttamaan löytyi yläkannelta pieni kanttiinityyppinen baari, jonne oli vain kaksi pikkuriikkistä muutaman ihmisen jonoa. Siispä jonon jatkoksi.
Juuri kun olen pääsemässä ostovuoroon, eteeni astuu korkeissa koroissaan sulokkaasti hymyilevä kaunokainen, joka sulavasti mutta määrätietoisesti asettuu kassan eteen. No mitäs tässä, herrasmies on aina herrasmies, menköön idän kaunotar ensin. Yhä suloisen hymyn vaikutuksen alaisena seuraan, kuinka eteeni asettuu myös toinen Tatjana, jota välittömästi seuraavat naisten seuralaiset Dmitri ja Vladimir, jotka puolestaan ovat tulleet varaamaan paikkaa iloiselle 25 hengen polttariporukalle. Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä kuin eteeni olisi tunkemassa ei vain Pietarin, vaan koko Leningradin oblastin asujaimisto, ja se on kuulkaa paljon väkeä se.
Nyt jos koskaan tarvitaan talvisodan henkeä, totean otsasuoni pullistuen, tässä ei YYA enää päde. Suuntaan koko hyökkäysvoimani läpimurtokohtaan. Aluksi lyhyin syöksyin, loppumatkan suoraan rynnäköiden tunkeudun läpi venäläisten rintaman aina tavoiteltuun voittoon, tässä tapauksessa myyntipisteelle saakka.
Väsyneenä mutta onnellisena nautin voiton maljan. Murhemielin tutkin menetyksiäni, vääntyneitä silmälaseja ja irronnutta paidannappia. Ei voittoa ilman uhrauksia, lohduttaudun.
Niin eteni risteilymme, jonossa varaamassa paikkaa seisovaan pöytään, jonossa seisovassa pöydässä illallisella, jonossa seisovassa pöydässä aamiaisella. Jonoa oli myös transferbussiin satamasta kaupunkiin ja palatessa. Jonoista seisoviin pöytiin illalla ja aamulla taisin jo mainitakin. Tallella ne olivat myös paluumatkalla.
Vielä vihoviimeinen jonotus pois laivalta tulliin, nopeasti junaan (joka tällä kertaa oli mykistyneen matkustajakunnan yllätykseksi tarkalleen aikataulussa), Seinäjoella malttamattomana odottavan Alfa Romeon rattiin ja kaikkien kuuden sylinterin tuottamalla teholla kohti kotia. Oho, pikainen paluu asemalle, josta haetaan sinne kaikessa kiireessä unohtunut veljeksistä nuorempi. Ja vihdoin oman kodin rauhaan.
Kun asiaa oikein miettii, kyllä loma/työpsykologi on oikeassa: kun loma alkaa tarpeeksi stressaavalla lomamatkalla, on loppuloma kodin rauhassa varsin stressitön.
-Matti Jaskari